Kategoriat
Yleinen

Päiväretki Repoveden kansallispuistoon

Kävimme tänään, torstaina 21.05.2020 Repoveden kansallispuistossa muutaman ystäväni kanssa. Tarkoituksena oli kiertää koko Repovesi eli toisin sanoen Kaakkurinkierros yhdessä päivässä. Matkaa tulisi arviolta noin 27km. Odotimme näkevämme kauniita maisemia. Muutenkin retki olisi sellainen kepeä kaveriporukan päiväretki, jossa pääsisi nauttimaan hyvästä kesäsäästä, ja sitäkin paremmasta seurasta.

Lähdimme matkaan melko myöhään. Noin kello 12.00 saavuimme Tervajärven parkkipaikalle käytyämme ensin ostamassa kaupasta eväät matkaan. Evääksi kaupasta tarttui mukaan makkaraa, olut, vichya ja hieman karkkia. Katsoimme pikaisesti vielä kartasta, minkä väristä reittiä seuraisimme. Tarkastettuamme Kaakkurinkierroksen olevan oranssilla merkitty reitti, pääsimme matkaan. Reitiltä ei oikeastaan voi eksyä, sillä oranssilla merkityt täplät puissa pitävät retkeilijän oikealla tiellä koko matkan ajan. Tähän kohtaan on myös lisäksi mainittava käymälät sekä vesipisteet (kaivot), joita oli muutamia matkan varrella. Nämä helpottavat etenkin vähän kokemattomimpien matkantekoa.

Repoveden kansallispuiston opasteita
Repoveden kansallispuistossa on erittäin hyvät opasteet eri reiteille.

Päätimme lähteä Länteen päin kiertämään eli Ketunlossi sekä uusi Lapinsalmen riippusilta tulisi vastaan tuotapikaan. Nämä kaksi paikkaa ovat ehdottomasti reitin kohokohtia etenkin lapsiperheille, ja helpoiten nämä pääsee kokemaan Ketunlenkillä, joka on Repoveden suosituin päiväretkireitti (n.3,5km pitkä). Lapinsalmen riippusillan ylitettyämme pidimme jo ensimmäisen tauon, sillä jotkut olivat pitämässä nuotiota, ja pääsimme ”valmiiseen pöytään”. Näin ollen päätimme paistaa makkarat, jonka jälkeen jatkaisimme matkaa.

Seuraava näköalakohde olikin nähtävissä vasta useamman kilometrin kävelyn jälkeen. Saavuimme Mustalamminvuorelle, jossa sijaitsee puinen näkötorni. Tästä tuli meille hieman lisää matkaa käveltäväksi, mutta se todellakin oli sen arvoista. Pidimmekin lyhyen tauon päästyämme näkötornille. Mustalamminvuorelta menimme Olhavanvuorelle, joka oli merkitty kartaan ”fine view”-merkinnällä. Olhavanvuorelta oli myöskin hienot näkymät kauas, joskaan ei ihan niin hyvät kuin Mustalamminvuorelta, ainakaan meidän mielestämme.

Olhavanvuorelta jatkoimme matkaa kohti sukeltajaniemeä, jossa pitäisimme matkan viimeisen tauon. Sukeltajaniemessä on hieno tulipaikka tehty aivan veden ääreen. Tämän oli myös huomannut useampi telttailija, jotka olivat päättäneet jäädä yöpymään niemen kärkeen. Mekin päätimme paistaa viimeiset makkarat, ja söimme jäljellä olevat eväät. Tämän jälkeen nokka kohti parkkipaikkaa, ja jalkaa toisen eteen ennen pimeän tuloa. Parkkipaikalle tultuamme kello oli noin 19.00.

Olhavanvuori

Niin kuin aiemmin mainitsinkin, keli suosi meitä koko retken ajan. Tämän myös saattoi huomata parkkipaikalla olevista autoista, ja reitillä olevien telttojen määrästä sekä muista vastaantulevista patikoijista. Seikka, joka jäi mieleen päiväretkestämme oli se, kuinka jokainen vastaantulija morjesti meitä. Tämä oli erittäin hauska huomata, ettei vain ohitettu toisia retkeilijöitä tervehtimättä. Oli myös hienoa nähdä, että ihmiset uskalsivat kysyä apua tarvittaessa. Meiltäkin kysyttiin useamman kerran apua retkemme aikana, joskin olimme ensimmäistä kertaa kyseisellä reitillä, joten emme kauheasti pystyneet auttamaan heitä.

Kokonaisuudessaan matka oli hyvin onnistunut. Matkaa lopulta tuli noin 28km, ja askelia päivän jälkeen oli kertynyt yhteensä yli 40 000. Loppumatkasta alkoi hieman jaloissa tuntumaan väsymystä. Myös illalla tunsi, että oli jotakin tehnyt päivän aikana, mutta jo seuraavana päivänä lähdimme maantiepyöräilemään saman kaverini kanssa, joka oli ollut myöskin Repovedellä.

Voin suositella jokaiselle kansallispuistoissa käymistä, oli se sitten yksin tai kaverien kanssa. Kaikilla ei ole samanlaista mahdollisuutta ja luontoa kuin meillä suomalaisilla. Sitä pitää osata arvostaa! Lisäksi kävely luonnonhelmassa, voisiko parempaa ja turvallisempaa liikkumismuotoa ollakaan? Mieli lepää, ja samalla tulee liikuttua kuin huomaamatta pitkiäkin matkoja. Plussana vielä ehdottomasti se, että asfaltti ei ole se paras paikka juosta tai kävellä. Joten miksipä ei menisi luontoon, jossa vaihtelevat pinnanmuodot ja pehmeämpi alusta tekee varmasti hyvää koko kropalle.

Maasto oli reitin varrella hyvin vaihtelevaa. Puihin merkityt täplät opastavat kulkijaa pysymään oikealla reitillä.

Haaste: Tänään haluan haastaa jokaisen lukijan käymään ainakin yhdessä kansallispuistossa kuukauden kuluessa yksin tai ystävän kanssa. Suunnittele retki, tai lähde ilman sen suurempia suunnitelmia. Tärkeintä on, että varaat aikaa, etkä kiirehdi! Lisäksi haastan teidät nauttimaan luonnon rauhasta, äänistä ja irtautumaan arjesta ainakin päiväksi. Hyviä ja turvallisia vaelluksia sekä retkiä jokaiselle! 🙂

Kirjoittanut Viljami

20-vuotias liikuntapedagogiikan opiskelija, jonka harrastuksiin nykyään kuuluu kaikenlainen liikunta laidasta laitaan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *