Kategoriat
Yleinen

Kalastus – Katoava kansanperinne?

Aloin miettimään vielä viime artikkeliin palaten, että nykyään kalastus on monelle varmaankin tutumpi muoto Pro Pilkki 2:n parissa kuin oikeasti kalastamalla :D. No toivottavasti ei sentäs… Nyt kuitenkin aiheeseen –>

LUKE eli luonnonvarakeskus tekee joka toinen vuosi katsauksen, jossa tutkitaan vapaa-ajankalastusta. Tilastot kertovat muun muassa, miten paljon vapaa-ajankalastusta harrastetaan, kalastajien ikä- ja sukupuolirakenteen sekä tuottavat tilastoja eri pyytämistavoista. Vaikka vapaa-ajankalastus on erittäin suosittu harrastus edelleen, niin 2000-luvun aikana on ollut huomattavissa kalastuksen vähentyminen. Kalastusta toteutetaan yhä enemmän kuitenkin urheilulajina ja niin sanottuna ”elämyslajina”, eikä vain elinkeinokalastuksena, joka ennen oli suositumpaa kuin nykypäivänä. Tämän takia päätinkin tästä aiheesta kirjoittaa, koska koen kalastuksen olevan eräänlainen urheilulaji.

Suomessa on arvioitu olevan jopa noin 1,5 miljoonaa vapaa-ajankalastajaa, ja miehet edustavat selvästi enemmistöä. Miksi kalastus on sitten vähentynyt? Onko kalastus- sekä ruoantekotaidot jotenkin kadonneet sukupolvien kehittyessä, vai mistä oikein on kyse? Tästä lähdin ottamaan selvää.

Luulen, että suurena syynä kalastuksen vähenemiselle on se, että nuorilla on yhä enemmän vaihtoehtoista tekemistä vapaa-aikanaan. Vaikka vapaa-aika on jossakin määrin jopa lisääntynyt, niin vapaa-aika kulutetaan eri tavalla kuin ennen. Uskallan väittää, että usein kalastus opitaan jo pienenä isovanhempien, ystävien tai vanhempien avulla. Itse en usko, että moni aloittaa enää kalastusta vanhemmalla iällä. Myös kalan perkaaminen ja muut taidot opitaan usein jo pienenä. Mielestäni tämä on taito, jota tulisi opettaa myöskin koulussa.

Meikäläinen sai kerrankin kalan nostettua ylös, niin pitihän se ikuistaa 🙂

Palaan vielä ihmisten ajanviettoon. Tuntuu, että nykyään ihmisillä on kovin kiire. Yliopistossakin meille opetetaan ajanhallintaa, joka mielestäni kuvaa sitä, kuinka tärkeänä taitona sitä nykyään pidetään. Tehokkuus ja ajanhallinta kulkevat usein rinnakkain, ja nykypäivänä tehokkuutta ja ajanhallintaa arvostetaankin erittäin paljon. Mieleeni tuli vielä sanonta, joka on monelle Suomalaiselle tuttu. Kiire monien muiden sanojen lisäksi nousee pintaan Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja-teoksessa esille; ” Kyllä minä niin mieleni pahoitin”, mies toteaa nykypäivän jatkuvasta kiireestä. Mielestäni lause kuvaa hyvin nykyaikaista elämäntapaa.

Mainitsinkin jo aiemmin vapaa-ajan jossakin määrin lisääntyneen, mutta samalla ihmisten kokema kiireen tunne on myöskin lisääntynyt. Omassa elämässäni tämä näkyy mielestäni hyvin kaupan kassalla, jossa olen kesätöissä. Usein vanhemmilla ihmisillä ei ole kovinkaan kiire mihinkään. Ehkäpä tämä johtuu siitä, että he ovat eläkkeellä. Toisaalta, välillä kuulee lauseen; ”ei ennen ollut kiire mihinkään.” Ehkä minua vanhemmat ihmiset ovat eläneet aikana, jolloin kiire ei ollut vielä niin läsnä kuin nykypäivänä. Tähän minulla ei ole kuitenkaan oikeaa vastausta, vaan jokainen lukija voi itse miettiä, miten asia oikeasti on. 😀

Jos katsotaan vielä kauemmaksi historiaan, niin ihmisten varallisuus on kasvanut ajan mittaan. Esimerkiksi tarjouksesta lohen voi saada seitsemän euron kilohintaan, joka on mielestäni jo melko edullinen. Lisäksi nykyään on hyvin helppoa mennä ostamaan lohi kalatiskiltä, eikä tarvitse kuluttaa omaa vapaa-aikaa itse kalastamiseen. Eli, jos itse kalastuksesta ei nauti, niin on varmasti helpompaa,(ja jossakin tapauksissa jopa halvempaa) käydä hakemassa kala kaupasta.

Suomessa meillä on monien muiden mahdollisuuksien lisäksi kalastukseenkin erittäin hienot puitteet. Onkiminen ja pilkkiminen ovat muun muassa maksuttomia yleiskalastusoikeuksia. Tämä tarkoittaa, että kalastus on näillä välineillä ilmaista, etkä tarvitse erillistä lupaa niillä kalastaaksesi iästä riippumatta. Miksi emme siis käyttäisi hyödyksi tällaisia ilmaisia mahdollisuuksia? Jotkin virtavedet, rauhoitetut vesialueet ja erityiskohteet vaativat kuitenkin erillisen luvan, ja näissä paikoissa kalastettaessa pitää olla tarkkana rajoitusten kanssa.

Lopuksi vielä muistutus, että Suomessa on käytössä kalastonhoitomaksu. Tämä tarkoittaa, että kaikkien 18-64-vuotiaiden kalastajien tulee maksaa kalastonhoitomaksu, jos he kalastavat enemmän kuin yhdellä ongella, pilkillä tai silakkalitkalla. Kalastonhoitomaksu tarvitaan siis, kun 18-64-vuotias kalastaa vieheellä, pyydyksillä tai ravustaa! Kalastonhoitomaksun maksettua yksilö saa kalastaa yhdellä vavalla lähes koko Suomessa. (HUOM, välillä tarvitsee lisäksi vesialueen omistajan luvan!) Kalastonhoitomaksu on Suomessa vuonna 2020 n. 6e/vrk, 15e/7vrk tai 45e/vuosi. Maksamalla maksun tuet Suomen luontoa ja kalakantaa.

Kuva: Metsähallitus, Eräluvat.fi

Kireitä siimoja jokaiselle 😉

Lähteet:

LUKE, saatavilla: https://www.luke.fi/tietoa-luonnonvaroista/kalat-ja-kalatalous/vapaa-ajankalastus/

Kalat.fi, saatavilla: https://kalat.fi/luvat

Metsähallitus, Eräluvat.fi, saatavilla: https://www.eraluvat.fi/media/kalastonhoitomaksu/kalastuslupien-tarpeen-maarittavat-kalastustapa-ja-kalastajan-ika.jpg

Kirjoittanut Viljami

20-vuotias liikuntapedagogiikan opiskelija, jonka harrastuksiin nykyään kuuluu kaikenlainen liikunta laidasta laitaan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *