Kategoriat
Yleinen

Lasten kilpaileminen tarkastelussa

Aloittaessani kirjoittamaan kyseisestä aiheesta, tiesin jo valmiiksi, että aihe jakaa varmasti mielipiteitä laidasta laitaan. Erot kilpailemisessa (muun muassa; kuinka kovaa kilpailu on, ja minkä ikäisenä se aloitetaan) ovat myös suuria, jos vertaillaan kilpailua esimerkiksi lajeittain tai valtiotasolla. Itse olen huolestunut siitä, että kilpaileminen liian nuorena voi johtaa tilanteeseen, jossa lapsi tai nuori lopettaa liikunnan harrastamisen sen seurauksena. Liian vähäinen peliaika sekä kovat paineet onnistua, joko valmentajan, itsensä tai pelikavereiden asettamana voivat johtaa tilanteeseen, jossa lapsi ei enää nauti liikunnan harrastamisesta.

Mielestäni lasten harrastuksesta puhuttaessa tärkeintä on hauskan pitäminen ystävien kanssa. Lisäksi harrastuksen yhteydessä saa uusia ystäviä, ja opitaan suurempia asioita kuin vain lajin omat säännöt. Tällä tarkoitan, että opitaan esimerkiksi sietämään pettymyksiä, toimimaan yhdessä ja pitämään kiinni sovituista säännöistä. Haluan vielä aluksi mainita, että missään nimessä en ole lasten kilpailua vastaan. Pitää kuitenkin olla kriittinen ja tutkia, missä iässä ja kuinka kovaa kilpailun tulisi olla lasten urheilusta puhuttaessa, jotta lapsia ei tippuisi pois harrastuksistaan ainakaan liiallisen kilpailun takia. On myös tärkeää huomioida, että lapset kehittyvät täysin eri tahtiin. Fyysiset erot voivat olla valtavia, ja monissa peleissä saattaa pärjätä ja jopa dominoida lapsena vain fyysisen koon turvin, ei niinkään taidon. Tämä seikka tulisi ottaa huomioon erityisesti lasten ja nuorten urheilua tarkasteltaessa.

Kilpailu on tervettä, kehittävää ja motivoivaa, kunhan se rakennetaan oikeanlaiselle pohjalle! Kuvassa minä kilpailemassa 😀

Miksi kilpailla?

Nuori Suomi ry kirjoitti vuonna 2006, että kilpailu on luonnollista ja kannatettavaa. Lapset motivoituvat ja innostuvat usein kilpailemisen tuomasta tunteesta; voittaminen, häviäminen, pettymykset ja onnistumiset tuovat jo erittäin laajan kirjon tunteita peliin. Allekirjoittanut voi todeta myös tämän, kentällä tunteet saattavat vaihtua hyvinkin nopeasti. Mielestäni tämä on hieno asia, sillä niin ainakin itse pääsin käsittelemään ja opettelemaan erilaisia tunteita. Uskon, että olen oppinut hirveän paljon käsittelemään erilaisia tunteita juuri kilpailemisen ja urheilun kautta.

Samaisessa artikkelissa mainitaan myös se, että lapsille voittamisen ja häviämisen merkitystä ei saa ylikorostaa. Omien kokemuksieni perusteella minusta tuntuu välillä, että tämä asia unohtuu joiltakin valmentajilta. Tämä on valitettavaa, sillä kärsijöinä toimivat lapset… Tiivistettynä sanoisin siis, että kilpaileminen on tervettä sekä opettavaista, ehkä jopa suotavaa, kunhan voittamista ja häviämistä ei ylikorosteta. Organisoidun urheilun/ harrastuksen parissa aikuisilla on vastuu pitää huolta siitä, että kilpaileminen toteutuu järkevällä ja kehittävällä tavalla. (Nuori Suomi, 2006.)

Pelissä ehtii kokea tunteita laidasta laitaan 😉

Entinen pituus- ja korkeushyppääjä Ringa Ropo kertoi vuonna 2017 Ilta-Sanomille, että kaikki lapset tulisivat pakottaa kilpailemaan. Sanasta sanaan artikkelissa luki näin; ”Olen sitä mieltä, että Suomessa kaikki lapset pitäisi pakottaa urheilemaan tai ainakin kilpailemaan”. Syyksi tähän mainittiin, että meillä on paljon pumpulissa kasvatettuja lapsia. Lisäksi kilpailemisessa oppii pettymään ja käsittelemään ala- sekä ylämäkiä. Toivon todellakin, että tällainen ajattelutapa unohdettaisiin kokonaan. Pakottaminen ei palvele ketään, ja pettymyksiä oppii varmasti käsittelemään muullakin tapaa kuin kilpailemalla. Lisäksi tärkeää olisi, että kaikki lapset saataisiin liikkumaan, mutta kaikkien ei todellakaan tarvitse urheilla! (Ilta-Sanomat, 2017.)

Milloin on ”oikea” aika aloittaa kilpaileminen

Niin kuin aiemmin mainitsinkin jo, lasten ja nuorten fyysinen kehitys tulisi ottaa huomioon kilpailemista tarkasteltaessa. Vähintään yhtä tärkeää on silti ottaa huomioon myös psyykkinen kehitys. Nuori Suomi, jonka tehtävänä oli edistää lasten ja nuorten hyvinvointia liikunnan avulla linjasi, että alle 10-vuotiaiden urheilussa sarjataulukot eivät tue lasten kehittymistä, päinvastoin, niistä voi olla jopa haittaa. 15-vuotiailla nuorilla sarjataulukot alkavat olla toimivia (Nuori Suomi, 2006).

Toinen mielenkiintoinen seikka on peliaika ja lasten peluuttaminen. Tästä aion tehdä vielä erillisen kirjoituksen myöhemmin, mutta mielestäni aihetta ei voi kokonaan skipata puhuttaessa kilpailemisesta. Kaikilla lapsilla tulisi olla samanlaiset mahdollisuudet pelata ja nauttia harrastamastaan lajista. Monelle juuri pelaaminen on kuitenkin se asia, minkä takia lajia harrastetaan. Onhan pelaaminen vaan niin älyttömän siistiä! Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikkien tulisi saada peliaikaa melko saman verran ainakin 13-vuotiaaksi asti. Jos tätä ennen aletaan rajaamaan peliaikaa, ja pelaamaan pääsevät vain ”parhaat”, voi se johtaa ensinnäkin monen nuoren liikuntaharrastuksen lopettamiseen. Lisäksi massa pienenee, joka lajia harrastaa. Huippu-urheilun näkökulmastahan olisi tärkeää, että mahdollisimman moni harrastaisi lajia vielä murrosiän jälkeenkin, jolloin erot taidoissa alkavat vasta näkyä. Jos liian aikaisin aletaan rajaamaan peliaikaa monen lapsen kehityspolku voi sulkeutua, ja lahjakkuuksia saattaa ”valua” hukkaan. (Nuori Suomi, 2006.)

Kiteytettynä vielä; jokaisen lapsen tulisi saada peliaikaa tasapuolisesti ainakin 13-vuotiaaksi asti. Tärkeää olisi kuitenkin varmistaa, että jokainen pääsee pelaamaan tämän jälkeenkin, esimerkiksi perustamalla useampi joukkue. Annetaan kaikille siis mahdollisuus nauttia harrastamastaan lajista, ja samalla annetaan kaikille lapsille sekä nuorille yhtävertainen mahdollisuus kehittyä kohti ammattilaisuutta ja huippu-urheilua.

Haaste: Haastan jokaisen lukijan miettimään vastausta kysymykseen: Miettikää, että toteutuuko ”tasapuolinen” kilpaileminen ja tasapuolinen peluutuksen periaate lapsilla (alle 13-vuotiaat) Suomessa? Vielä lisäksi voi miettiä, millä tavoin voisimme varmistaa, että jokainen lapsi saa tasapuolisesti peliaikaa ja mahdollisuuden kehittyä siinä samalla?

Kilpailua hyvässä hengessä!

Lähteet:

Ilta-Sanomat, 2017, saatavilla: https://www.is.fi/yleisurheilu/art-2000005318612.html

Yle, (Nuori Suomi), 2006, saatavilla: https://yle.fi/urheilu/3-6047508

Kirjoittanut Viljami

20-vuotias liikuntapedagogiikan opiskelija, jonka harrastuksiin nykyään kuuluu kaikenlainen liikunta laidasta laitaan

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *